Seuratoiminnan varhaiset vaiheet Munakassa
1900-luvun alkuvuosina oli Munakassa monia yrityksiä saada aatteen paloa syttymään kyläläisten sydämiin. Työväenyhdistys perustettiin Munakkaan suurella innolla 1900- luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja se toimi aktiivisesti järjestäen puhetilaisuuksia, iltamia ja kesäjuhlia. Omaa taloakin puuhattiin. Työväenyhdistyksessä perustettiin torvisoittokuntakin ja hankittiin kalliit torvet lainarahoilla. Innostus kuitenkin sammui 1910-luvulle tultaessa.
Tämän yrityksen jälkeen perustettiin Kurunkorven Nuija, joka oli Kansallismielisen nuorisoliiton alaosasto. Ujaisten kylällä Juho Nisulan navetan vintillä pidettiin ohjelmallisia iltamia. Tämäkin toiminta sammui lähinnä omien tilojen puutteeseen, mutta pari vuotta tämän jälkeen yritystä oli jälleen ja tällä kertaa iloista laulua kuului Munakan pysäkkisillalla. Nuijan yhdistys päätettiin kuitenkin pian haudata lopullisesti varojen puutteessa.
Munakassa ei kuitenkaan annettu periksi vaan otettiin yhteyttä Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran sihteeriin ja kysyttiin neuvoja nuorisoseuran perustamiseen. Tästä tuloksena lausuttiin Seittu-Ujaisten nuorisoseuran syntysanat uuden vuoden aattona 1919 Seittun kansakoululla. Ensimmäinen seuran vuosikokous pidettiin syyskuussa 1920 ja opettaja Tilda Kortesmäki valittiin itseoikeutetuksi seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Muita ensimmäisen toimintakauden toimihenkilöitä olivat Iisakki Pihlaja, Aino Ranta, Anni Ujanen, Edla Niemistö, Liisa Mäntylä, Salomon Valli, Frans Rajala ja Lauri Pakkala. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 26.8.1921. Seittu-Ujasen nuorisoseuran toiminta-alueeseen eli kyläpiireihin kuuluivat Ujasen ja Seittun lisäksi Ylistaron kuntaan kuuluva Halkosaari ja Seinäjokeen kuuluva Mäenpään kyläalue.
Alusta asti pohdittiin oman talon rakentamista. Kiivastakin keskustelua käytiin talon paikasta ja erityisesti suukopuun joutuivat tästä asiasta Iisakki Pihlaja ja Salomon Valli. Nuorisoseurantaloa olisi haluttu rakentaa lähemmäksi Munakan asemaa ja Pihlajan omistamaa sahaa. Vallin naapuriin talo kuitenkin aikanaan nousi. Rakennustoimikunta perustettiin ja sen jäseniä olivat Kustaa Keltamäki, Salomon Valli, Iisakki Pihlaja ja Jaakko Lindala. Sihteeri Aino Ranta oli pöytäkirjan loppuun kirjoittanut " Kokouksen meno oli reipasta ja mielet virkeitä sekä sydämet täynnä hyviä toiveita".
Tilda joutui luopumaan tehtävästään puheenjohtajana kesken kauden 1922 ja hänen tilalleen valittiin sittemmin pitkään puheenjohtajana toiminut Arvo Valtonen. Nuorisoseuran iltamia ja kokouksia pidettiin alkuaikoina vuorotellen jäsenten kotona. Kesiksi 1921-22 vuokrattiin Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan iso lato pysäkinmäeltä, jota kunnostettiin iltamia ja muuta toimintaa varten.
Omasta nuorisoseurantalosta kuitenkin haaveiltiin. Tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja vetosi lehdessä vanhempiin: "Te äidit ja isät ette varmaan sallisi, että teidän tyttärenne ja poikanne kulkisi luuvahypyissä ja pysäkillä junaa katsomassa, vielä paljon vaarallisimmissa paikoissa, jotka varmaan tulisivat sivuutetuiksi, kun he olisivat sellaisen yhdistyksen jäseniä, joka tarkoittaa lastenne parasta".
Talon rakennustyöt saatiin alkuun hitaasti, mutta lähtölaukaus oli Salomon ja Maija Vallin lahjoittama tontti ja Juho Nisulan lahjoittama kivijalka. Kylän keskuudessa kerättiin talon rakentamista varten rahaa. Rakentamisvaiheessa tehtiin suuri määrä kökkätunteja ja niihin osallistui laajasti kylän väkeä. Mukana hääri paikallisten puuseppien ja kirvesmiesten, kuten Jaakko Kivimäen ja Viljami Panun, kanssa tamperelainen rakennusmestari.
Vihdoin toukokuussa 1922 voitiin aloittaa vihkiäisjuhlien valmistelu, joita juhlittiin 6.8.1922. Juhlatoimikunnassa touhusivat Tyyne Pihlaja, Aino Ranta, Salomon Valli, Arvo Valtonen, Juho Järvi ja Helvi Järvi. Juhlien pääisäntänä toimi Juho Nisula, joka oli ollut kantava voima rakennustoimikunnassa. Koko loppukesä oli monenmoista kuhinaa, viimeistelyä ja järjestelyä, kun juhlia valmisteltiin. Piti päättää mitä tarjotaan, millainen esiintymislava rakennetaan, kuka pitää huolen vieraiden pyöristä, kuka lainaisi lisätuoleja kyläläisiltä, millainen esirippu ja kulissit hankitaan ja mitä liput tilaisuuteen maksaisivat. Ja tietenkin piti päättää mikä tulisi upouuden talon nimeksi. Toivola-nimi voitti nimikilpailun.
Seuran kuukausikokouksissa esitettiin joka kerralla laulua, puhetta, satuja ja keskustelukysymyksiä, jotka joskus herättivät kiivastakin sananvaihtoa. Myös alusta asti harjoiteltiin ja esitettiin näytelmiä ja järjestettiin urheilukilpailuja. Toivolaa vuokrattiin oman kylän yhdistyksille kuten Sonniyhdistykselle ja Hevosmiesyhdistykselle. Siellä järjestettiin joulujuhlia, iltamia ja kesäjuhlia. Toiminta oli aktiivista aina talvisotaan asti, jolloin toiminta hiljeni hetkeksi. Jatkosodan aikana toiminta virisi pikkuhiljaa uudelleen ja uusi nuori sukupolvi astui sodan aiheuttaman murtuman jälkeen riveihin. Usea seuran aktiivijäsen ei enää palannut sodasta takaisin. Oli uusien tuulien aika.
